Aamulla teki hirmuisesti mieli nokkoskeittoa. Tai ehkä pikemminkin haikailin pinaattikeiton perään, mutta ajattelin kokeilla nokkoskeiton valmistamista, onhan se miltei samanlaista kuin pinaattikeitto.
Suunnaksi siis ne vihuliaat nokkospuskat! Ennen nokkosten lehtien keräämistä, kävin metsässä etsimässä marjoja ja sieniä. Löysin orakkaita, jotka olivat tosin hieman liian matosia, jotta olisin huolinut ne mukaani. Kanttarellejä löytyi myös, sellaisia ihan pieniä ja suloisia. Suurin onnenpotku oli, kun löysin mustatorvisieniä kinttupolulta, aivan jalkojeni juuresta! Sattuipa paluumatkalla kohdalle myös yksi tatti. Madoton sellainen, minun onnekseni. Poimin metsästä myös pari desiä mustikoita ja niiden kaveriksi metsämansikoita.
Metsässä, raikkaassa ulkoilmassa, samoileminen saa vatsan kurnimaan. Huuhtelin nokkosen lehdet ja laitoin ne kattilaan veden kera. Kattila kuumalle levylle ja lehtien kiehumista odotellessa puhdistin sienet ja hienonsin ne pieneksi silpuksi. Tässä välissä nokkosen lehdet olivat kiehuneet jo tovin, joten kaadoin keitinveden pois, huuhtelin lehdet kylmällä vedellä ja hienonsin ne. Silppusin myös yhden punakesäsipulin varsineen keittoa varten. Heitin kattilan pohjalle nokareen voita, sekä nokkos- ja sipulisilpun. Lisäsin vajaan ruokalusikallisen vehnäjauhoja suurusteeksi ja kääntelin muodostunutta vihreää mössöä hetkisen ennen veden lisäämistä.
Jätin nokkoskeiton kiehumaan miedolle lämmölle ja jatkoin sienten käsittelyä haihduttamalla niistä enimmät nesteet pois kuumalla pannulla. Pilkoin sienten kaveriksi sipulin, pari valkosipulia ja chilin puolikkaan ja lisäsin seoksen joukkoon nokareen voita. Aijjai, mikä tuoksu!
Lisäsin pannulle myös 200g jauhelihaa ja kidneypapuja, pari hyppysellistä suolaa, sopivasti pippurisekoitusta ja ruokalusikallinen paprika-tuorejuustoa. Sammutin levyn ja jätin jauheliha-sienimössön maustumaan. Valmistin nokkoskeiton loppuun lisäämällä kermaa ja maustamalla keiton suolalla.
Nokkoskeitto oli juuri niin hyvää, kuin ajattelinkin sen olevan. Sipuli oli myöskin oiva lisä keittoon, toisaalta sipuli on aina hyvää. Tätä teen ehdottomasti toistekin.
Jauheliha-sienimössön lisukkeeksi hienonsin tuoretta keräkaalta. Ai ihanuus. Mustatorvisienet maistuivat selvästi kaikkien muiden makujen joukosta, vaikkei niitä ruuassa ollutkaan paljoa. Niitä on ehdottomasti löydettävä lisää!
Jälkiruuaksi söin, mitäpä muutakaan kuin, mustikoita ja metsämansikoita maidon kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti